Itsenäisyyspäivä näyttelyt oli ja meni, seuraavana suuntaamme jyväskylään kv.näyttelyyn helmikuussa, kummankin koiran kanssa. Ryhmänäyttelyssä maneesin pohja oli aivan kamala, niinkuin vähän pelkäsinkin, samanlaista pakkaantunutta ja sotkevaa hienoa hiekkaa, kun meidänkin tallin maneesilla. Vaaleaakin vaaleammat noutajat oli todella vaikea pitää kutakuinkin puhtaana ja juuri ennen kehään menoa, kauhealla vimmalla yritettiin harjata suurempia hiekkoja koirasta pois. Koiramäärä oli suuri ja maneesi oli ahdistavan pieni, niin isolle porukalle koiria ja ihmisiä, mutta hengissä selvittiin. Minttu oli kehän ulkopuolella menossa jokasuuntaan, eikä se osannut varoa yhtään naapurikehän räyhääviä lappiksia. Kehässä Minttu käyttäyty todella edukseen, vaikkakin taisi olla nuorimpia koiria, monen koiran kohdalla näkyi yksinkertaisesti harjoituksen puute, mutta oli kyllä ihan hyvä paikka sitä näyttelytouhua treenata, ettei sen puoleen. Minttu ei sijoittunut, mutta sai todella hyvän arvostelun, eikä oikeastaan mitään "poikkipuolista" koko lapussa ollut. Käytiin näyttämässä Minttua kasvattajallekin, kun samassa näyttelyssä oltiin koko tuttu kultsu poppoo ja kasvattaja oli ihan tyytyväinen näkemäänsä ja iloinen, kun ollaan saatu Mintusta hyvä harrastuskoira.
Sunnuntaina oli PETO kurssin riistaosuus ja se meni kyllä aivan persiilleen, niinkuin vähän jo osasin odottaakkin. Hormooni myllerrys tai jonkinsortin itsenäistyminen on nyt menossa ja ei oikein mikään tunnu Minttua kiinnostavan. Damit on hyllynpäällä odottelemassa parempia aikoja ja lenkillä ollaan keskitytty nyt vain luoksetuloihin. Luoksetulothan Mintulle on opetettu ja niiden pitäisi olla hallinnassa, mutta kun hajut kiinnostaa ja kuulolaitekkin on hukassa, niin ei vaan pysty tulemaan kutsusta luokse, ainakaan kertalaakista. Palasimme Villen kanssa yhdessä arjelle kultareunus kirjan pariin ja haimme sieltä vähän vinkkiä murkkuikäisen luoksetulo "ongelmaan".
Tämänviikon sunnuntaina onkin sitten peto testin riistaosuus ja viimeviikon riistan jälkeen kysyin ohjaajalta onko mitään järkeä lähteä Mintun kanssa testailemaa nyt mitään peto testin riistaosuuksia. Riistatestin ohjaaja oli myös paikanpäällä ja hän sanoi, että ei huolta, testissä arvoidaan vain koiran suhtautumista riistaan, ei mitään tottelevaisuus osuuksia ollenkaan. Riistaanhan Minttu kyllä tarttuu ja hakee sen mielellään edelleenkin, ainoa vain että palautus saattaa unohtua, kun matkalla tulee jotain muuta kiinnostavampaa mieleen. Viimeviikon sunnuntaina sain yhden aivan täydellisen riistanoudon ja valtavan suuren lokin Minttu myös otti rohkeasti suuhunsa, mutta vähän sellaista kakaramaista lällättelyä sen linnun kanssa piti pitää. Mintun isä Winnie (Karvin inside edition) harrasti myös samaa lällättelyä nuorempana ja ihan kakarahan tuo koira on, joten eihän tässä mitään hätää ole.
Näyttelykalenteria on vähän silmäilty ja turkkuseen ei päästä, koska Mintulla jää ikä kahdesta päivästä kiinni, että päästäisiin junnuihin ilmoittautumaan ja teemme sitten viikonloppu reissun jyväskylän suuntaan ja esitämme viikonloppuna molemmat koirat, Roosa lauantaina ja Minttu sunnuntaina.
Sunnuntaina oli PETO kurssin riistaosuus ja se meni kyllä aivan persiilleen, niinkuin vähän jo osasin odottaakkin. Hormooni myllerrys tai jonkinsortin itsenäistyminen on nyt menossa ja ei oikein mikään tunnu Minttua kiinnostavan. Damit on hyllynpäällä odottelemassa parempia aikoja ja lenkillä ollaan keskitytty nyt vain luoksetuloihin. Luoksetulothan Mintulle on opetettu ja niiden pitäisi olla hallinnassa, mutta kun hajut kiinnostaa ja kuulolaitekkin on hukassa, niin ei vaan pysty tulemaan kutsusta luokse, ainakaan kertalaakista. Palasimme Villen kanssa yhdessä arjelle kultareunus kirjan pariin ja haimme sieltä vähän vinkkiä murkkuikäisen luoksetulo "ongelmaan".
Tämänviikon sunnuntaina onkin sitten peto testin riistaosuus ja viimeviikon riistan jälkeen kysyin ohjaajalta onko mitään järkeä lähteä Mintun kanssa testailemaa nyt mitään peto testin riistaosuuksia. Riistatestin ohjaaja oli myös paikanpäällä ja hän sanoi, että ei huolta, testissä arvoidaan vain koiran suhtautumista riistaan, ei mitään tottelevaisuus osuuksia ollenkaan. Riistaanhan Minttu kyllä tarttuu ja hakee sen mielellään edelleenkin, ainoa vain että palautus saattaa unohtua, kun matkalla tulee jotain muuta kiinnostavampaa mieleen. Viimeviikon sunnuntaina sain yhden aivan täydellisen riistanoudon ja valtavan suuren lokin Minttu myös otti rohkeasti suuhunsa, mutta vähän sellaista kakaramaista lällättelyä sen linnun kanssa piti pitää. Mintun isä Winnie (Karvin inside edition) harrasti myös samaa lällättelyä nuorempana ja ihan kakarahan tuo koira on, joten eihän tässä mitään hätää ole.
Näyttelykalenteria on vähän silmäilty ja turkkuseen ei päästä, koska Mintulla jää ikä kahdesta päivästä kiinni, että päästäisiin junnuihin ilmoittautumaan ja teemme sitten viikonloppu reissun jyväskylän suuntaan ja esitämme viikonloppuna molemmat koirat, Roosa lauantaina ja Minttu sunnuntaina.
Kommentit
Lähetä kommentti