Elämä rullaa täällä suunnalla ihan normaalia arkea, eli tekemistä riittää.
Taipparikurssi lähestyy ja on pitänyt ihan realistisesti ruveta miettimään missä vaiheessa tuo meidän Minttu tällähetkellä on. Olen järkyttynyt ajatuksesta, että Minttu täyttää ihan pian vuoden, miten aika onkaan mennyt nopeasti. Vuoden ikäpyykki on aiheuttanut minulle paineita, Minttu ei enään ole pikkupentu ja sen pitäisi jo osata asioita. Kyllähän Minttu osaa, paljonkin, mutta olemme ehkä vähän liikaa antanut sille "luvan" tehdä tai olla tekemättä erinäisiä asioita ja näiden asioiden kanssa ei ole helppo painia ailahtelevaisen juniorin kanssa. Yksi hyvä esimerkki on hihnassa kävely, Minttu on kävellyt hihnassa pienestä asti, mutta varsinaisia hihnalenkkejä emme juurikaan ole tehneet, ennenkuin minttu täytti 10kk. Siihen asti olemme noudattaneet kasvattajan ohjetta omaehtoisesta liikunnasta. Nyt hihna on ollut enemmän kaulassa, mutta ajatus rentouttavasta iltakävelystä ei käytännössä ollut yhtä ruusuinen, kun reilu 20kg kultaistanoutajaa hihna kireällä painaa menemään ja itse yrittää pysyä pystyssä liukkailla kevät keleillä. Miten tässä nyt näin on päässyt käymään? Hihnassa kävelyä harjoiteltiin syksyllä, sen kyllä muistan ihan 100% varmasti, namien kanssa meno oli jopa ihan mukavaa, vai oliko se pikkupentu vain kaikessa söpöydessään helpompi hallita?
Kyllästyin pelaamaan herkkujen kanssa, Minttu osaa pelin hengen jo liian hyvin; emännän vierelle, katsekontakti, nami suuhun ja matkaan, kuin ohjus ja jos namia ei heru,voi silloinkin jatkaa matkaa.
Meillä on jääkausi menossa, ei siis jatkuvaa huomiota koiralle ja koti säännöistä yritetään pitää tarkemmin kiinni, (ollaan realistisia ja yritetään), kaikki kun ei aina mene ihankuin strömsöössä ;) Lenkillä on käytössä noutajahihna ja lenkillä tosiaankin kävellään eteenpäin emännän tai isännän vieressä ja ainostaan tarpeille saa poiketa "polulta". Vastaantulevat koirat ohitetaan, kuin sotaan marssimalla, käsky ohi ja matka jatkuu ilman sen kummempaa ihmettelyä. Luoksetuloissa ei jousteta yhtään, kun kutsutaan niin luokse tullaan, joko ihan itse tai hakemalla koira luokse, yleensä yhden kerran luoksehaku palauttaa Mintulle korvat.
Minttu on tällähetkellä todella ailahtelevainen ja omaa tahtoa riittää, olemme kuitenkin tehneet hyvän perus pohjatyön viimesyksyn aikana, joten täytyy vain olla jämpti ja tarkka ailahteluista huolimatta. Noutoihin ollaan saatu kivaa draivia ja noutajamaista intoa, olemme muutaman kerran harjoitelleet myös kaksois markkeerausta onnistuneesti, mutta ohjaaja itse kaipaisi vähän lisää työkaluja tuon kaksoismarkkeerauksen opettamiseen.
Taipparikurssi lähestyy ja on pitänyt ihan realistisesti ruveta miettimään missä vaiheessa tuo meidän Minttu tällähetkellä on. Olen järkyttynyt ajatuksesta, että Minttu täyttää ihan pian vuoden, miten aika onkaan mennyt nopeasti. Vuoden ikäpyykki on aiheuttanut minulle paineita, Minttu ei enään ole pikkupentu ja sen pitäisi jo osata asioita. Kyllähän Minttu osaa, paljonkin, mutta olemme ehkä vähän liikaa antanut sille "luvan" tehdä tai olla tekemättä erinäisiä asioita ja näiden asioiden kanssa ei ole helppo painia ailahtelevaisen juniorin kanssa. Yksi hyvä esimerkki on hihnassa kävely, Minttu on kävellyt hihnassa pienestä asti, mutta varsinaisia hihnalenkkejä emme juurikaan ole tehneet, ennenkuin minttu täytti 10kk. Siihen asti olemme noudattaneet kasvattajan ohjetta omaehtoisesta liikunnasta. Nyt hihna on ollut enemmän kaulassa, mutta ajatus rentouttavasta iltakävelystä ei käytännössä ollut yhtä ruusuinen, kun reilu 20kg kultaistanoutajaa hihna kireällä painaa menemään ja itse yrittää pysyä pystyssä liukkailla kevät keleillä. Miten tässä nyt näin on päässyt käymään? Hihnassa kävelyä harjoiteltiin syksyllä, sen kyllä muistan ihan 100% varmasti, namien kanssa meno oli jopa ihan mukavaa, vai oliko se pikkupentu vain kaikessa söpöydessään helpompi hallita?
Kyllästyin pelaamaan herkkujen kanssa, Minttu osaa pelin hengen jo liian hyvin; emännän vierelle, katsekontakti, nami suuhun ja matkaan, kuin ohjus ja jos namia ei heru,voi silloinkin jatkaa matkaa.
Meillä on jääkausi menossa, ei siis jatkuvaa huomiota koiralle ja koti säännöistä yritetään pitää tarkemmin kiinni, (ollaan realistisia ja yritetään), kaikki kun ei aina mene ihankuin strömsöössä ;) Lenkillä on käytössä noutajahihna ja lenkillä tosiaankin kävellään eteenpäin emännän tai isännän vieressä ja ainostaan tarpeille saa poiketa "polulta". Vastaantulevat koirat ohitetaan, kuin sotaan marssimalla, käsky ohi ja matka jatkuu ilman sen kummempaa ihmettelyä. Luoksetuloissa ei jousteta yhtään, kun kutsutaan niin luokse tullaan, joko ihan itse tai hakemalla koira luokse, yleensä yhden kerran luoksehaku palauttaa Mintulle korvat.
Minttu on tällähetkellä todella ailahtelevainen ja omaa tahtoa riittää, olemme kuitenkin tehneet hyvän perus pohjatyön viimesyksyn aikana, joten täytyy vain olla jämpti ja tarkka ailahteluista huolimatta. Noutoihin ollaan saatu kivaa draivia ja noutajamaista intoa, olemme muutaman kerran harjoitelleet myös kaksois markkeerausta onnistuneesti, mutta ohjaaja itse kaipaisi vähän lisää työkaluja tuon kaksoismarkkeerauksen opettamiseen.
Kommentit
Lähetä kommentti