Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin.
Pitkä näyttelypäivä takana, mutta hyvin aikaa kirjoitella kun en jaksa tehdä mitään muutakaan.
Ihana kesä alkaa olemaan takanapäin, tämän kesän aikana olen oppinut valtavasti uutta asiaa ja olemme satsanneet koiraharrastukseen viimeisen vuodenaikana melko isollakädellä. Kultaistanoutajaa hankkiessamme halusimme mukavan lenkkikaverin ja koiran jolla on miellyttämishalua ja motivaatiota tehdä työtä. Mietimme jopa vaihtoehtona käyttölinjaisen kultaisen hankkimista, mutta ajattelin että emme ole niin innokkaita harrastajia, että käyttölinjainen olisi oikeavalinta meidän koiraksi. Meillä ei ollut aikaisempaa kokemusta kultaisista, eikä näinollen yhtään mistään mikä liittyy noutajiin, saatika noutamiseen.
En tiedä onko itse Minttu sytyttänyt meissä sen palon oppia noutajista lisää ja lähteä kouluttamaan Minttua, sekä myös itseämme tähän noutajamaailmaan. Jokatapauksessa olemme halunneet opettaa asiat oikein ja olemme rohkeasti lähteneet mukaan mitä erilaisimpiin koulutuksiin. Tampereella toimii todella aktiivista noutajaporukkaa ja koulutuksiin on ollut helppo päästä mukaan, kaikki ovat olleet erittäin ystävällisiä ja tsempanneet meitä vasta-alkajia jatkamaan treenaamista. En ole itse huomannut, enkä kokenut vastaavaa yhteisöllisyyttä muiden rotujen parissa, ehkä noutaja rotuna rajaa tietynlaiset ihmiset omistajikseen ja sitäkautta harrastuksenpariin?
Välillä tuntuu että tähän harrastuksen pariin on uppotunut niin syvälle, että on ihan pakko pysähtyä miettimään mitä kaikkea sitä on tullut koiran kanssa ensimmäisen vuodenaikana tehtyä. Varsinkin huononapäivänä helposti unohtaa, että Minttu on vasta nuorikoira ja ikäisekseen se osaa aivan valtavasti asioita. Kuten olen jo aiemmin maininnut on Minttu aivan ilmiömäinen koira, jo 8kk iässä se teki aivan täydellisiä luovutuksia ja noutoja, se oppii uudet asiat kuin vettävain ja sen hillittyä käytöstä on ihailtu pikkupennusta asti. Treeneissä se tekee välillä niin uskomattomia suorituksia, että itse ohjaajaltakin meinaa pudota leuka, koiran työskentelyä ihmetellessä. Täydellisesti suorittava koira olisi kuitenkin liian hyvää ollakseen totta, meilläkin on niitä huonoja päiviä ja vielä huonompia päiviä, kun mikään ei vaan onnistu. Kuten meille ihmisille, niin Mintullekkin on tullut se aika, kun "mutsi ei vaan tajuu" ja saan vain halveksuvan mulkaisun kulmien alta ja koira lähtee haistatellen (haistelemaan) kesken hakuruudun. Ei naurata sitten yhtään ja kaiken sen kiukun keskeltä yritän vain miettiä, että mitä minä olen tehnyt väärin? Onneksi olen saanut lohduttavia sanoja, että kyllä se koira sieltä tasoittuu iänmyötä, tähän on hyvä uskoa. Kaiken sen rahan ja ajan satsaaminen koulutuksiin on kuitenkin kannattanut, koska muuten olisin varmasti itkua tuhertamassa tuon koiran kanssa, ehkä kasvattaja näki meissä sen potentiaalin nimenomaan tuon koiran kouluttamiseen.
Rahan satsaaminen on kannattanut myös siinämielessä, että olen saanut ihan koiran peruskoulutukseen niin paljon uutta tietoa ja näkökulmaa, että nyt minulla on aivan uudet työkalut kouluttaa koiriamme ja olen tänäkesänä tehnyt ison harppauksen eteenpäin myös Rosan kanssa. Kaikki opetettavat asiat pitää jakaa pienen pieniin yksityiskohtiin, kuinka koira voi seurata kontaktin alla, jos sille ei ensin ole opetettu kontaktia? Pelkästään seuraamisen liikkeelle lähtö on jo melko haastava, että koira säilyttää kontaktin eikä katso jo siinä ajassa 10 kertaa muualle. Oppia ikä kaikki ja parempi myöhään, kuin ei milloinkaan!
Tämänkesän aikana olen myös oppinut esittämään kultaistanoutajaa suht.siedettävästi, olen myös saanut muiden koiria esitettäväksi ja mikä parasta pikkuhiljaa ollaan edetty myös Mintun kanssa kehissä "ylöspäin". Iso kiitos kuuluu Mintun isän omistajalle, joka on neuvonut, opettanut ja tsempannut meitä kehissä.
Kaikenkaikkiaan hieno kesä takana koiraharrastuksen parissa, mutta se on vaatinut paljon töitä, aikaa, rahaa ja kilometrejä. Mikäli haluaa menestyä koiran kanssa ei se todellakaan ole ilmaista! Tänäpäivänä kultaisten taso näyttelyissä on kova ja kun ei ole tuttu piireissä vaatii se vielä enemmän työtä, hyvää koiraa, suhteita ja esittäjän naamankin pitäisi jossainmäärin miellyttää. Nou ja nome koirien taso on myös korkealla, siinä vaaditaan oikeasti koiraltakin jo vähän muutakin, kuin ulkonäköä, eikä niissä piireissä taida pärjätä edes emännän naamalla, mutta ne on sitten jo omalukunsa, kun sinneasti päästään ;b
Mitä näyttelyrintamalle tulee, niin Rosa oli tänään EH, siltä puuttui eturinta, sain kuitenkin maininnan kauniista esittämisestä. Minttu oli junnuluokassa ERI Juk4 ja ilmeisesti minun naamani on nyt nähty niin useasti kultsukehän laidalla, että vähän vieraammatkin ihmiset tervehtivät, juttelivat mukavia ja eräs vähän ynseämpi herrasmies kasvattaja, jopa tarjosi auttavaa kättä ja hymyili päälle. Olenko nyt päässyt piireihin?
Ihana kesä alkaa olemaan takanapäin, tämän kesän aikana olen oppinut valtavasti uutta asiaa ja olemme satsanneet koiraharrastukseen viimeisen vuodenaikana melko isollakädellä. Kultaistanoutajaa hankkiessamme halusimme mukavan lenkkikaverin ja koiran jolla on miellyttämishalua ja motivaatiota tehdä työtä. Mietimme jopa vaihtoehtona käyttölinjaisen kultaisen hankkimista, mutta ajattelin että emme ole niin innokkaita harrastajia, että käyttölinjainen olisi oikeavalinta meidän koiraksi. Meillä ei ollut aikaisempaa kokemusta kultaisista, eikä näinollen yhtään mistään mikä liittyy noutajiin, saatika noutamiseen.
En tiedä onko itse Minttu sytyttänyt meissä sen palon oppia noutajista lisää ja lähteä kouluttamaan Minttua, sekä myös itseämme tähän noutajamaailmaan. Jokatapauksessa olemme halunneet opettaa asiat oikein ja olemme rohkeasti lähteneet mukaan mitä erilaisimpiin koulutuksiin. Tampereella toimii todella aktiivista noutajaporukkaa ja koulutuksiin on ollut helppo päästä mukaan, kaikki ovat olleet erittäin ystävällisiä ja tsempanneet meitä vasta-alkajia jatkamaan treenaamista. En ole itse huomannut, enkä kokenut vastaavaa yhteisöllisyyttä muiden rotujen parissa, ehkä noutaja rotuna rajaa tietynlaiset ihmiset omistajikseen ja sitäkautta harrastuksenpariin?
Välillä tuntuu että tähän harrastuksen pariin on uppotunut niin syvälle, että on ihan pakko pysähtyä miettimään mitä kaikkea sitä on tullut koiran kanssa ensimmäisen vuodenaikana tehtyä. Varsinkin huononapäivänä helposti unohtaa, että Minttu on vasta nuorikoira ja ikäisekseen se osaa aivan valtavasti asioita. Kuten olen jo aiemmin maininnut on Minttu aivan ilmiömäinen koira, jo 8kk iässä se teki aivan täydellisiä luovutuksia ja noutoja, se oppii uudet asiat kuin vettävain ja sen hillittyä käytöstä on ihailtu pikkupennusta asti. Treeneissä se tekee välillä niin uskomattomia suorituksia, että itse ohjaajaltakin meinaa pudota leuka, koiran työskentelyä ihmetellessä. Täydellisesti suorittava koira olisi kuitenkin liian hyvää ollakseen totta, meilläkin on niitä huonoja päiviä ja vielä huonompia päiviä, kun mikään ei vaan onnistu. Kuten meille ihmisille, niin Mintullekkin on tullut se aika, kun "mutsi ei vaan tajuu" ja saan vain halveksuvan mulkaisun kulmien alta ja koira lähtee haistatellen (haistelemaan) kesken hakuruudun. Ei naurata sitten yhtään ja kaiken sen kiukun keskeltä yritän vain miettiä, että mitä minä olen tehnyt väärin? Onneksi olen saanut lohduttavia sanoja, että kyllä se koira sieltä tasoittuu iänmyötä, tähän on hyvä uskoa. Kaiken sen rahan ja ajan satsaaminen koulutuksiin on kuitenkin kannattanut, koska muuten olisin varmasti itkua tuhertamassa tuon koiran kanssa, ehkä kasvattaja näki meissä sen potentiaalin nimenomaan tuon koiran kouluttamiseen.
Rahan satsaaminen on kannattanut myös siinämielessä, että olen saanut ihan koiran peruskoulutukseen niin paljon uutta tietoa ja näkökulmaa, että nyt minulla on aivan uudet työkalut kouluttaa koiriamme ja olen tänäkesänä tehnyt ison harppauksen eteenpäin myös Rosan kanssa. Kaikki opetettavat asiat pitää jakaa pienen pieniin yksityiskohtiin, kuinka koira voi seurata kontaktin alla, jos sille ei ensin ole opetettu kontaktia? Pelkästään seuraamisen liikkeelle lähtö on jo melko haastava, että koira säilyttää kontaktin eikä katso jo siinä ajassa 10 kertaa muualle. Oppia ikä kaikki ja parempi myöhään, kuin ei milloinkaan!
Tämänkesän aikana olen myös oppinut esittämään kultaistanoutajaa suht.siedettävästi, olen myös saanut muiden koiria esitettäväksi ja mikä parasta pikkuhiljaa ollaan edetty myös Mintun kanssa kehissä "ylöspäin". Iso kiitos kuuluu Mintun isän omistajalle, joka on neuvonut, opettanut ja tsempannut meitä kehissä.
 |
| Minttu 15kk |
Kaikenkaikkiaan hieno kesä takana koiraharrastuksen parissa, mutta se on vaatinut paljon töitä, aikaa, rahaa ja kilometrejä. Mikäli haluaa menestyä koiran kanssa ei se todellakaan ole ilmaista! Tänäpäivänä kultaisten taso näyttelyissä on kova ja kun ei ole tuttu piireissä vaatii se vielä enemmän työtä, hyvää koiraa, suhteita ja esittäjän naamankin pitäisi jossainmäärin miellyttää. Nou ja nome koirien taso on myös korkealla, siinä vaaditaan oikeasti koiraltakin jo vähän muutakin, kuin ulkonäköä, eikä niissä piireissä taida pärjätä edes emännän naamalla, mutta ne on sitten jo omalukunsa, kun sinneasti päästään ;b
Mitä näyttelyrintamalle tulee, niin Rosa oli tänään EH, siltä puuttui eturinta, sain kuitenkin maininnan kauniista esittämisestä. Minttu oli junnuluokassa ERI Juk4 ja ilmeisesti minun naamani on nyt nähty niin useasti kultsukehän laidalla, että vähän vieraammatkin ihmiset tervehtivät, juttelivat mukavia ja eräs vähän ynseämpi herrasmies kasvattaja, jopa tarjosi auttavaa kättä ja hymyili päälle. Olenko nyt päässyt piireihin?
 |
| Tytöt aamulenkillä |
Kommentit
Lähetä kommentti