Arjen askareissa.

Viimesyksyn kuvasatoa.

Syksy on tullut ja arki pyörii kovinkin kiireisenä töiden, opiskelujen, hevosharrastuksen ja kaiken muun merkeissä. Mintun kanssa treenit ovat jatkuneet nomen merkeissä, mutta meidän neiti ottaa treeneistä kaiken ilon irti ja irrottelee oikein kunnolla pitkin peltoja, mikä myös tarkoittaa sitä että hän yhtä useammin unohtaa itse tehtävän :b
Kotona olemme harjoitelleet ilman häiriötä kaksois markkeerausta, sekä eteen lähetystä. Kaksois markkeerauksissa Ville on ollut mukana apukätenä, ettei koira pääse vaihtamaan damia ja eteen lähetyksissä olemme alusta asti lähteneet opettamaan koiralle, että eteen tarkoittaa eteen, eikä matkalla poiketa muualla tai kiemurrella toiselle damille. Olemme kuitenkin yrittäneet pitää treenit aika maltillisina ja lyhyinä, ettei koira kyllästy, mutta selvästikään minulla ei nyt ole otetta koiraan.

Nome treeneissä kaikilla koirilla on vähän samaa meininkiä ja koska kaikki ovat about saman ikäisiä koiria, niin olisiko tämäkin joku ikäjuttu?  Me ohjaajat olemme saaneet olla skarpimpia ja koiralta pitää vaatia sitä keskittymistä ohjaajaan ja meidän ohjaajien pitää seurata koiria työnteon aikana ja pyrkiä ehkäisemään/ katkaisemaan ei toivottu käytös jo ennenkuin koira on päässyt valloilleen. Minttu aloittaa työnteon hyvin, mutta palautuksessa se lähtee leikkimään toisen koiran kanssa ja "ei" käsky kyllä pysäyttää koiran ja saa selvästi päässä raksuttamaan jotakin. Toisaalta en haluaisi lähteä siihen, että kerron koiralle mitä se ei saa tehdä vaan sen mitä se saa tehdä, ei sanahan itsessään ei opeta koiralle mitään. 
Miten saisin itsestäni niin kivan, että koira tulee luokseni? Varmasti myös oma mieliala vaikuttaa koiran tekemisiin ja eilen oli sellainen päivä, että treenit olisi kannattanut jättää välistä. Omat ajatukseni ei ollut treenaamisessa ja heti kun otin koiran autosta ulos, koin suurta turhautumista. Eihän koira voi toimia luottavaisesti epävarman ohjaajan kanssa...

Mintulla on järkyttävä karvanlähtö ja se näyttää tällähetkellä todella rumalta, saas nähdä jääkö jyväskylän kehä Mintun kohdalla välistä, jos turkki ei siihen mennessä osoita kasvamisen merkkejä.