Helteinen elokuu, vilskettä ja vipinää
Pahoittelen pitkää pitkää hiljaisuutta ja syynä tähän varmasti ajanpuute, väsymys ja motivaatio kato. Rehellisesti sanottuna on vaikea kirjoittaa koirablogia jos ei itse koirien kanssa mitään myöskään tee..
Olen luopunut yhdestä pitkäaikaisemmasta ja rakkaimmasta harrastuksestani, enkä vielä vuosi sitten voinut ajatellakkaan että tässä kävisi näin. Kuten sanonta kuuluu hevoseton on huoleton ja ainakin toistaiseksi elämä hevosettomana tuntuu hyvältä. Ihana rakas pappahevoseni pääsi ihanaan kotiin ja sai vielä tyttöystävän <3 voiko parempaa toivoakkaan! Olen yllättynyt että alkuperäisen suunnitelman mukaan jatkaa ratsastusta en ole kaivannut hevosen selkään sitten yhtään. Päivät kyllä menee helposti lorvimiseksi ja kesäkiloja pääsi myöskin kertymään. Toisaalta kaiken totutun kiireen ja kaaoksen, sekä ainaisen rahapulan jälkeen on ihanaa vain olla ja möllöttää, käydä shoppailemassa ja lomamatkoilla :)
Tämän olemisen ja möllöttämisen seurauksena olen raahannut koiria koko kesän milloin minnekkin on tehty 10km kävelylenkkejä ja voin kertoa että ketään meistä ei naurattanut! Lenkki muuttui minulle tehokuuriksi kun raahasin 24kg puhdasta kultaista karvapalloa perässäni eikä tuo pehko parantanut takana hihna kireällä lusmuamisella asiaa lainkaan. Päätin että lenkkeilen yksin ja karvapallot jääkööt kotiin! Kävimme myös hallilla treenailemassa agilityn alkeita itsenäisesti, Minttu yllätti positiivisesti ja tykkäsi ihan sairaasti, vaikka ei se nyt ehkä ketteryydessä pärjää ;) Roosa sensijaan hallitsi hyvin limboamisen, jos pääsee ali niin ei kannata mennä yli.
Tytöt olivat myös viikon hoidossa kun me ihmiset paukkasimme sisilian 36c lämpöön lellittelemään ruumista ja sielua, sekä maailman söpöimpiä kissoja. Auringosta kotiuduttuamme noin puolenpäivän ajaksi, pakkasin laukkuni sisällön toiseen laukkuun, koirat peräloosteeriin ja auton nokka kohti Iisalmea.
Kotiuduttuamme onkin pitänyt painattaa metsään keräämään sieniä ja mustikoita, niin että koirat ovat tehneet välikuolemaa jo metsässä.
Kaiken tämän keskellä haaveilen taas noutajapiireihin pääsystä ja uudesta ihanaisesta kultaisesta pennusta, joka tietenkin olisi huippuvanhemmista jotka vähintäänkin käyvät käytännön metsällä ja kokeissa. Kauneus tietysti on katsojan silmissä, mutta ehdottomasti plussaa.
Mutta kun pentua ei vielä ole niin epätoivon vimmalla tokoilemme mintun kanssa ja olen yrittänyt opettaa roosaa leikkimään motivoini patukalla. Ensimmäisellä kerralla Roosa juoksi noin 10min patukka suussa pitkin maita ja mantuja, mutta tänään sain jo muutaman palautuksen ( täydestä vauhdista päin niin että lensi koira, patukka ja emäntä) Yritys on tärkein vai miten se meni? yritän nyt saada korvattua hihnaleikit tuolla patukalla leikkimiseen ja ehkä saan siihen yhdistettyä joskus vielä jonkun käskyn? Juusto ei ainakaan ollut toimiva palkka, kun sormet lyheni puolella joka juustopalasella ja kesken leikin piti tulla vähän kyseleen saisko sitä juustoo? Voihan juustot ja patukat.
Käytiin me näytelmissäkin Minttusen kanssa ja debytoitiin avoimessa luokassa EH.lla ja sijoittuen 3.nneksi. Kaverini esitti oman junnu kultaisensa ensimmäistä kertaa ja oli kiva neuvoa, sekä opettaa aloittelijaa. Loppuvuodelle onkin suunniteltu Tuulosen, Jyväskylän ja mahdollisesti myös voittaja näyttelyt.
Pysykäähän kuulolla :)
Olen luopunut yhdestä pitkäaikaisemmasta ja rakkaimmasta harrastuksestani, enkä vielä vuosi sitten voinut ajatellakkaan että tässä kävisi näin. Kuten sanonta kuuluu hevoseton on huoleton ja ainakin toistaiseksi elämä hevosettomana tuntuu hyvältä. Ihana rakas pappahevoseni pääsi ihanaan kotiin ja sai vielä tyttöystävän <3 voiko parempaa toivoakkaan! Olen yllättynyt että alkuperäisen suunnitelman mukaan jatkaa ratsastusta en ole kaivannut hevosen selkään sitten yhtään. Päivät kyllä menee helposti lorvimiseksi ja kesäkiloja pääsi myöskin kertymään. Toisaalta kaiken totutun kiireen ja kaaoksen, sekä ainaisen rahapulan jälkeen on ihanaa vain olla ja möllöttää, käydä shoppailemassa ja lomamatkoilla :)
Tämän olemisen ja möllöttämisen seurauksena olen raahannut koiria koko kesän milloin minnekkin on tehty 10km kävelylenkkejä ja voin kertoa että ketään meistä ei naurattanut! Lenkki muuttui minulle tehokuuriksi kun raahasin 24kg puhdasta kultaista karvapalloa perässäni eikä tuo pehko parantanut takana hihna kireällä lusmuamisella asiaa lainkaan. Päätin että lenkkeilen yksin ja karvapallot jääkööt kotiin! Kävimme myös hallilla treenailemassa agilityn alkeita itsenäisesti, Minttu yllätti positiivisesti ja tykkäsi ihan sairaasti, vaikka ei se nyt ehkä ketteryydessä pärjää ;) Roosa sensijaan hallitsi hyvin limboamisen, jos pääsee ali niin ei kannata mennä yli.
Tytöt olivat myös viikon hoidossa kun me ihmiset paukkasimme sisilian 36c lämpöön lellittelemään ruumista ja sielua, sekä maailman söpöimpiä kissoja. Auringosta kotiuduttuamme noin puolenpäivän ajaksi, pakkasin laukkuni sisällön toiseen laukkuun, koirat peräloosteeriin ja auton nokka kohti Iisalmea.
Kotiuduttuamme onkin pitänyt painattaa metsään keräämään sieniä ja mustikoita, niin että koirat ovat tehneet välikuolemaa jo metsässä.
Kaiken tämän keskellä haaveilen taas noutajapiireihin pääsystä ja uudesta ihanaisesta kultaisesta pennusta, joka tietenkin olisi huippuvanhemmista jotka vähintäänkin käyvät käytännön metsällä ja kokeissa. Kauneus tietysti on katsojan silmissä, mutta ehdottomasti plussaa.
Mutta kun pentua ei vielä ole niin epätoivon vimmalla tokoilemme mintun kanssa ja olen yrittänyt opettaa roosaa leikkimään motivoini patukalla. Ensimmäisellä kerralla Roosa juoksi noin 10min patukka suussa pitkin maita ja mantuja, mutta tänään sain jo muutaman palautuksen ( täydestä vauhdista päin niin että lensi koira, patukka ja emäntä) Yritys on tärkein vai miten se meni? yritän nyt saada korvattua hihnaleikit tuolla patukalla leikkimiseen ja ehkä saan siihen yhdistettyä joskus vielä jonkun käskyn? Juusto ei ainakaan ollut toimiva palkka, kun sormet lyheni puolella joka juustopalasella ja kesken leikin piti tulla vähän kyseleen saisko sitä juustoo? Voihan juustot ja patukat.
Käytiin me näytelmissäkin Minttusen kanssa ja debytoitiin avoimessa luokassa EH.lla ja sijoittuen 3.nneksi. Kaverini esitti oman junnu kultaisensa ensimmäistä kertaa ja oli kiva neuvoa, sekä opettaa aloittelijaa. Loppuvuodelle onkin suunniteltu Tuulosen, Jyväskylän ja mahdollisesti myös voittaja näyttelyt.
Pysykäähän kuulolla :)
Kommentit
Lähetä kommentti