Harrastuksien parissa
Pimein talviaika alkaa olla ohitse ja selvästi on taas energiaa ja intoa touhuta koirien kanssa ulkona kun aurinko paistaa ja vähän jopa lämmittää. Olemme käyneet Mintun kanssa nyt neljä kertaa agilityn jatkokurssilla ja olemme tehneet melko pitkiä radanpätkiä. Onni on että koira on hidas kuin etana joten ohjaaja saa aikaa miettiä mikäs se 14 este olikaan... Minttu tekee tasaisen tappavasti se on ohjaaja tarkka ja tekee juuri niinkuin pyydetään. Jännä että se kyselee kaikessa muussa että onko pakko ja voidaanko tehdä vähän sinnepäin, mutta agilityssä se vain tekee. Ensimmäisellä kierroksella poweria riittää radalla ja Minttu jopa juoksee, mutta toisella kierroksella jo ravaillaan ohjaajasta puhumattakaan. Meillä molemmilla olisi pieni kuntokuuri ihan paikallaan.
Olen myös lukenut ruokinnasta ja sen vaikutuksesta riittävään ja oikeanlaiseen energiansaantiin. Olemme laiskoja nappuloiden syöttäjiä, joskus lisäilemme ruuan sekaan lihaa, riisiä, raejuustoa tmv. Raakaruokinta olisi sinänsä ihanne jos olisi tilaa säilyttää lihoja jossain saatika aikaa kokkailla niistä jotain, kiireisenä työviikkona kun ei aina itselleenkään ole evästä. Mutta mitäpä sitä ei lemmikkiensä eteen tekisi? Jos nyt ei täysin raakaruokinnalle lähdetä niin lihaa aijon kuitenkin lisätä huomattavasti koirien ruokintaan, Roosalle muutama extrakilo ei todellakaan ole pahitteeksi. Meillä molemmat tytöt ovat melko herkkävatsaisia joten olen keittänyt lihat ja keitettynä ne ovatkin olleet huomattavasti paremmin siedettyjä. Olen selaillut myös energia nappuloiden tuoteselosteita, mutta kultaisen ollessa kyseessä energian pitäisi olla oikeanlaisessa muodossa jotta koira ei pelkästään liho ja turpoa, onhan Minttu saanut aksa ryhmässä lempinimen löllö.
Talven ratoksi olemme käyneet muutamaan otteeseen koirauimalassa mikä myöskin erittäin hyvää liikuntaa koirille. Roosa ui pitkään ja hartaasti se tuntuu jaksavan uida melko pitkään yhtäjaksoisesti tosin uittajan kanssa Roosa jäi kellumaan altaaseen paikalleen. Minttu ei ihan ole varma uimataidoistaan ja räpiköi kovin kiireisesti eteenpäin ja väsyy myös nopeasti. Ensikerralla otan Mintullekin uittajan jotta uimisesta saadaan kaikki hyöty irti. Kallista lystiä tämäkin joten ihan jokapäivä eikä edes jokaviikko uimahallissa raski käydä.
Olen keskustellut erään kultsukasvattajan kanssa rodun tilanteesta ja kasvattajista, toiset kasvattaa rotua vain jatkuvalla pennuttamisella ja toiset yrittää määrätietoisesti jalostaa rotua monipuoliseksi käyttö ja harrastuskoiraksi, sekä tuoda lisää harrastajia rodun ja noutajalajien sekä näyttelyiden piiriin. Iso urakka varsinkin kun näyttelyrintamalla tuomarit suosivat isoja ja löllöjä kultaisia ja se kaikki muu materia on jotain mikä ei kuulu joukkoon. Käyttöpuolella otetaan kivasti uudet harrastajat mukaan menoon, mutta harmillisen usein se monipuolinen harrastuskoira osoittautuu vain kivaksi kotikoiraksi koska pentuetta suunnitellessa ei olla ajateltu niitä koiran käyttöominaisuuksia vaan ihan jotain muuta. Tässä tuleekin se kahtiajako käyttökultaiset ja näyttelykultaiset + ne jotka eivät sovellu kumpaankaan kastiin. Toivottavasti rodun kehitystä ja jalostusta saadaan tulevaisuudessa parempaan suuntaan. Paljon kysellään hyviä kasvattajia ja suositteluja kasvattajista, mutta lähtökohtaisesti pitäisi miettiä mitä siltä koiralta haluaa? Tuleeko koirasta kotikoira, näyttelykoira, aktiivinen harrastuskoira vai kaikkea niitä? Mintun D lonkat olivat onni koska se jäi käyttämättä jalostukseen ja vaikka lonkat olisivat olleet priimaa en sitä itse olisi käyttänyt jalostukseen huomioiden erittäin voimakas paukkuarkuus.
Olen myös lukenut ruokinnasta ja sen vaikutuksesta riittävään ja oikeanlaiseen energiansaantiin. Olemme laiskoja nappuloiden syöttäjiä, joskus lisäilemme ruuan sekaan lihaa, riisiä, raejuustoa tmv. Raakaruokinta olisi sinänsä ihanne jos olisi tilaa säilyttää lihoja jossain saatika aikaa kokkailla niistä jotain, kiireisenä työviikkona kun ei aina itselleenkään ole evästä. Mutta mitäpä sitä ei lemmikkiensä eteen tekisi? Jos nyt ei täysin raakaruokinnalle lähdetä niin lihaa aijon kuitenkin lisätä huomattavasti koirien ruokintaan, Roosalle muutama extrakilo ei todellakaan ole pahitteeksi. Meillä molemmat tytöt ovat melko herkkävatsaisia joten olen keittänyt lihat ja keitettynä ne ovatkin olleet huomattavasti paremmin siedettyjä. Olen selaillut myös energia nappuloiden tuoteselosteita, mutta kultaisen ollessa kyseessä energian pitäisi olla oikeanlaisessa muodossa jotta koira ei pelkästään liho ja turpoa, onhan Minttu saanut aksa ryhmässä lempinimen löllö.
Talven ratoksi olemme käyneet muutamaan otteeseen koirauimalassa mikä myöskin erittäin hyvää liikuntaa koirille. Roosa ui pitkään ja hartaasti se tuntuu jaksavan uida melko pitkään yhtäjaksoisesti tosin uittajan kanssa Roosa jäi kellumaan altaaseen paikalleen. Minttu ei ihan ole varma uimataidoistaan ja räpiköi kovin kiireisesti eteenpäin ja väsyy myös nopeasti. Ensikerralla otan Mintullekin uittajan jotta uimisesta saadaan kaikki hyöty irti. Kallista lystiä tämäkin joten ihan jokapäivä eikä edes jokaviikko uimahallissa raski käydä.
Olen keskustellut erään kultsukasvattajan kanssa rodun tilanteesta ja kasvattajista, toiset kasvattaa rotua vain jatkuvalla pennuttamisella ja toiset yrittää määrätietoisesti jalostaa rotua monipuoliseksi käyttö ja harrastuskoiraksi, sekä tuoda lisää harrastajia rodun ja noutajalajien sekä näyttelyiden piiriin. Iso urakka varsinkin kun näyttelyrintamalla tuomarit suosivat isoja ja löllöjä kultaisia ja se kaikki muu materia on jotain mikä ei kuulu joukkoon. Käyttöpuolella otetaan kivasti uudet harrastajat mukaan menoon, mutta harmillisen usein se monipuolinen harrastuskoira osoittautuu vain kivaksi kotikoiraksi koska pentuetta suunnitellessa ei olla ajateltu niitä koiran käyttöominaisuuksia vaan ihan jotain muuta. Tässä tuleekin se kahtiajako käyttökultaiset ja näyttelykultaiset + ne jotka eivät sovellu kumpaankaan kastiin. Toivottavasti rodun kehitystä ja jalostusta saadaan tulevaisuudessa parempaan suuntaan. Paljon kysellään hyviä kasvattajia ja suositteluja kasvattajista, mutta lähtökohtaisesti pitäisi miettiä mitä siltä koiralta haluaa? Tuleeko koirasta kotikoira, näyttelykoira, aktiivinen harrastuskoira vai kaikkea niitä? Mintun D lonkat olivat onni koska se jäi käyttämättä jalostukseen ja vaikka lonkat olisivat olleet priimaa en sitä itse olisi käyttänyt jalostukseen huomioiden erittäin voimakas paukkuarkuus.
Kommentit
Lähetä kommentti