Opintiellä tassutellen.
Ripulista on selvittty, ainakin Minttu neidin kohdalla. Roosa sensijaan oireilee ja ei oireile, syytä tähän en tiedä ja ruokamäärät olen pitänyt toistaiseksi pienenä, attapectia menee kummallekin edelleen.
Roosalle on ruoka maistunut hyvin, sitten Mintun tulon jälkeen, mutta ei tietenkään omaruoka, vaan penturuoka. Roosa on syönyt muutamanvuoden hau hau, kana-riisi täysravintoa, ruoka sopi hyvin Roosalle ja edelliselle koirallemme Jerelle, joka kärsi vehnäallergiasta. Jeren poismenon jälkeen en vain enään tuota hau hauta ,ole löytänyt isoja säkkejä mistään ja Mintun tulon jälkeen Roosa on mussuttanut tuota penturuokaa. Pitkällä aikavälillä tuo penturuoan syöttäminen Roosalle ei varmastikaan ole ehkä paras vaihtoehto, mutta ainakin nyt tiedän millä saa laihan aikauisen koiran paksummaksi. No penturuoalla tietty! Jovain Roosa on kerryttänyt massaa luidensa ympärille ihan mukavasti, mutta tuo on-off ripuli nyt tässä vähän häiritsee, kun selkeää syytä sille en ole keksinyt. Ilmeisesti kyse nyt on vain Roosan omasta vatsan toiminnasta, eikä mistään pöpöstä, sillä Minttuhan on jo täysin oireeton.
Odottelen lisäinfoa koirien maitohappobakteeri tutkimuksesta, mihin Roosan ilmoitin ja uskon, että Roosa on erittäin sopiva "koekaniini" tähän tutkimukseen, tietysti itse testitulokset sun muut kiinnostaa minua itseänikin kovasti, kun on tuollainen herkkävatsainen koira taloudessa.
Mintulle ruoka maistuu, paremmin kuin aikaisemmin tähän mennessä ja pennun pyöreys on palannut takaisin muutamassa päivässä. Eläinlääkäriltä kysyin sisarusten (Mintun ja Fannin) kokoerosta ja eläinlääkäri sanoi, että jos pentueessa emä on pieni ja isä hyvinkin suuri, niin kokoerot pentueessa saattaa olla ääripäästä toiseen. Huolta siis ei pentujen kokoeron suhteen ole ainakaan tässä meidän tapauksessa. Mintun emä oli mielestäni ihan normaalin nartun kokoinen, mutta pentueen isä, jota emme nähneet on kuulemma vähän kookkaampi uros.
Minttu neiti jatkaa oppimistaan hämmästyttävän nopeasti ja käsimerkin avulla opetettu maahanmeno, sujuu jo ilman käsimerkkiä ja vielä salaman nopeasti. Tänään harjoiteltiin taas vähän uutta asiaa, paikalla olemista. Paikka sana on kullanarvoinen käsky monessakin tilanteessa ja jostainsyystä, siihen paikka käskyyn saa niin hyvin pontevuutta, että usein koira tottelee käskyä mukisematta.
Harjoittelimme paikallaoloa ihan viimeisenä, kun Mintulla ei enään ollut energiaa riehua ja remuta, vaan pentu malttoi keskittyä uuteen asiaan. Teimme muutaman toiston ja Minttu tuntui kutakuinkin hoksaavan mitä "paikka" käsky tarkoittaa tai ainakin saimme onnistuneen suorituksen, tietysti pennun mittakaavassa. Tästä on kuitenkin taas hyvä jatkaa.
Huomenna on tiedossa pentutreffit Fanni siskon luona ja perjantaina Mustin ja Mirrin pentutreffit.
Roosalle on ruoka maistunut hyvin, sitten Mintun tulon jälkeen, mutta ei tietenkään omaruoka, vaan penturuoka. Roosa on syönyt muutamanvuoden hau hau, kana-riisi täysravintoa, ruoka sopi hyvin Roosalle ja edelliselle koirallemme Jerelle, joka kärsi vehnäallergiasta. Jeren poismenon jälkeen en vain enään tuota hau hauta ,ole löytänyt isoja säkkejä mistään ja Mintun tulon jälkeen Roosa on mussuttanut tuota penturuokaa. Pitkällä aikavälillä tuo penturuoan syöttäminen Roosalle ei varmastikaan ole ehkä paras vaihtoehto, mutta ainakin nyt tiedän millä saa laihan aikauisen koiran paksummaksi. No penturuoalla tietty! Jovain Roosa on kerryttänyt massaa luidensa ympärille ihan mukavasti, mutta tuo on-off ripuli nyt tässä vähän häiritsee, kun selkeää syytä sille en ole keksinyt. Ilmeisesti kyse nyt on vain Roosan omasta vatsan toiminnasta, eikä mistään pöpöstä, sillä Minttuhan on jo täysin oireeton.
Odottelen lisäinfoa koirien maitohappobakteeri tutkimuksesta, mihin Roosan ilmoitin ja uskon, että Roosa on erittäin sopiva "koekaniini" tähän tutkimukseen, tietysti itse testitulokset sun muut kiinnostaa minua itseänikin kovasti, kun on tuollainen herkkävatsainen koira taloudessa.
Mintulle ruoka maistuu, paremmin kuin aikaisemmin tähän mennessä ja pennun pyöreys on palannut takaisin muutamassa päivässä. Eläinlääkäriltä kysyin sisarusten (Mintun ja Fannin) kokoerosta ja eläinlääkäri sanoi, että jos pentueessa emä on pieni ja isä hyvinkin suuri, niin kokoerot pentueessa saattaa olla ääripäästä toiseen. Huolta siis ei pentujen kokoeron suhteen ole ainakaan tässä meidän tapauksessa. Mintun emä oli mielestäni ihan normaalin nartun kokoinen, mutta pentueen isä, jota emme nähneet on kuulemma vähän kookkaampi uros.
Minttu neiti jatkaa oppimistaan hämmästyttävän nopeasti ja käsimerkin avulla opetettu maahanmeno, sujuu jo ilman käsimerkkiä ja vielä salaman nopeasti. Tänään harjoiteltiin taas vähän uutta asiaa, paikalla olemista. Paikka sana on kullanarvoinen käsky monessakin tilanteessa ja jostainsyystä, siihen paikka käskyyn saa niin hyvin pontevuutta, että usein koira tottelee käskyä mukisematta.
Harjoittelimme paikallaoloa ihan viimeisenä, kun Mintulla ei enään ollut energiaa riehua ja remuta, vaan pentu malttoi keskittyä uuteen asiaan. Teimme muutaman toiston ja Minttu tuntui kutakuinkin hoksaavan mitä "paikka" käsky tarkoittaa tai ainakin saimme onnistuneen suorituksen, tietysti pennun mittakaavassa. Tästä on kuitenkin taas hyvä jatkaa.
Huomenna on tiedossa pentutreffit Fanni siskon luona ja perjantaina Mustin ja Mirrin pentutreffit.
Kommentit
Lähetä kommentti