Koiran uimakoulu part 1

Tänäkesänä meille tuli eteen tilanne, että koira ei ui, se kyllä kahlaa, mutta ei ui, ei lähde damin perään, eikä muiden koirien perään uimaan. Viimekesänä se pieni reipas pentu meni epäröimättä veteen, ui ja haki keppiä vaikka ikää ei ollut juuri nimeksikään. Mitä talven aikana on tapahtunut? Onko koirani nielaissut hiiren, joka hiljalleen nakertaa sen itsevarmuutta?

Alkukesästä sain Mintun houkuteltua uimaan perääni, mutta koirasta oli havaittavissa pientä hätääntymisen tunnetta ja pian huomasinkin, että takajalkojen käyttö oli vähän puutteellista, toisinaan jopa olematonta, sillä jalat kellui veden pinnalla.  Olen lukenut koirista, jotka eivät osaa uida, tai eivät luota uimataitoonsa, nuorella koiralla epävarmuus voi nousta suureksikin esteeksi uimiselle.

Kirjatietoudesta viisastuneena tiesin, että ainoa vaihtoehto on pitää Mintulle yksityistä uimakoulua, ei se kai opi uimaan, muutakuin uimalla. Kylmästä kesästä johtuen uimakoulun aloitus on lykkääntynyt, koira ei niinkään välitä kylmästä vedestä, mutta itse omistajalle kokemus ei välttämättä olisi ollut niin nautinnollinen, kun ulkolämpötila on ollut luokkaa toppatakki päällä, saatika kesä keuhkokuumeen kourissa, ei kuulosta mieltä ylentävältä. Jonkinlainen märkäpuku tai kahluuhaalari tietysti mahdollistaisi vähän kylmemmässäkin vedessä toimimisen, tampereella on myös koirauimala, mutta olen avokätisesti laittanut rahani A) kalliiseen hevosharrastukseen B) koiranäyttelyiden myötä kalliiksi muuttuneeseen koiraharrastukseen. Käyttökoiralle tärkeämpi ja varmasti hyödyllisempi olisi ollut satsata rahat siihen koirauimalaan, kuin pistää 40e/näyttely + bensat ja kotiintuliaisena miettiä kuinka koirasta puuttuu sitä ulottuvuutta... No joo.

Ostin Mintulle pelastusliivit huimaan hintaan alle kymmenellä eurolla kuljun kartanosta, kävin mustista ja mirristä katsomassa pelastusliivi valikoimaa, mutta niin hyödylliset, kuin pelastusliivit ovatkin, ei 60e hinta lämmittänyt mieltä yhtään. Pelastusliivit jäivät siis mustiin ja mirriin, mutta myöhemmin halpakauppa kuljussa kierrellessäni ihanat kirkkaan oranssit pelastusliivit pistivät silmääni ja ne olivat täysin samanlaiset muotoilultaan ja kiristyssolkineen yms. kuin nämä kalliit hurtan liivit, mitkä jätin ostamatta. Ensimmäisenä ei siis kannata juosta sinne lemmikkien erikoisliikkeeseen pelastusliivi ostoksille, sillä halvemmallakin niitä löytyy lähestulkoon kaikista halpakaupoista, missä koiratarvikkeita myydään.

Pelastusliivit istui Mintulle hyvin ja ne myös kelluivat, se tuli todistettua eilen, kun päästiin ensimmäisen kerran pelastusliivejä testaamaan. Ajettiin autolla läheiselle rannalle, mikä oli tuttu paikka Mintulle ja ranta oli senverran matala, että se mahdollisti koiran viemisen asteittain syvemmälle veteen. En pukeutunut uimapukuun, vaan ylläni oli toppi ja sortsit, koska hätääntynyt koira raapii helposti ja saattaa yrittää tulla ihmisen syliin.

Pelastusliiveissä on selkäpuolella kahva, josta otin kiinni ja vein Mintun veteen, ensin Minttu oli aika hätääntynyt ja yritti vain päästä takaisin kuivalle maalle, vaikka koira oli vain senverran vedessä, että jalat melkein hipoi pohjaa.

 
En päästänyt Minttua rantaan vaan uitin sitä pientä ympyrää, pidin käteni Mintun mahanalla tukemassa ja kehuin paljon, sekä puhuin rauhallisella äänellä. Asteittain vein Mintun syvemmälle ja kiinnitin huomiota takajalkojen käyttöön, kun pidin liivistä kiinni, enkä päästänyt Minttua rantaan, sitä hanakammin se rupesi käyttämään myös takajalkoja. Hienoa!

Ensin uitiin matalassa rannassa

Pikkuhiljaa mentiin uimaan syvemmälle ja pidemmälle poispäin rannasta.

Hiljalleen Minttu alkoi rentoutumaan ja palkaksi päästin sen uimaan rantaan, hakien sen kehujen saattelemana takaisin veteen ja päästäen taas uimaan rantaan. Mitä enemmän toistoja tein, sitä varmemmaksi Minttu muuttui ja lopulta se lähti jo itse uimaan minua kohti.

Tässä Minttu ui kohti rantaa.

Houkuttelen uudelleen uimaan.

Ja niin se itsevarmuus kasvaa!

Uimakoulu meni niin hienosti, että pakko oli lähteä uimaan rinksa koirien kanssa vähän pidemmälle ja hienosti molemmat koirat ui! Mintulla ei ollut mikään kiire takaisin rantaan ja se jopa kaarsi pidemmän uimalenkin Rosan perässä.

Rohkeasti uidaan koko konkkaronkka :)

Vesi ei ensimmäisenä hellepäivänä ollut kovinkaan lämmintä ja hampaat kalisten emäntä lähti rannasta märkien koirien kanssa, mutta se onnistumisen riemu oli jotain, niin hienoa, että ei pieni kylmyys siinä kohtaa tuntunut missään.

Tänään menemme treenailemaan taas taippari juttuja teiskoon, viime sunnuntain treenit jäivät väliin, koska lauantai ilta meni ystäviemme pienissä häissä. Treenit kyllä ahdistaa jo valmiiksi, koska muilla on niin sileäkarvaiset labradorinnoutajat ja meillä sensijaan super paksuturkkinen kultainennoutaja ja lämmintä piisaa :D

Ainiin ja meidän ihana willainen Roosa on tehnyt tälläviikolla tokojutttuja hienosti, sillä on niin täydellinen ja kestävä kontakti! Koirakoutsin kurssi Roosan kanssa alkoi polttelemaan kummasti.