Ulottuvuutta ja pettymyksiä
Kesä on tuonut mukanaan pettymyksiä, tällähetkellä vain velloo sellainen tunne, että mikään ei suju, eikä mene suunnitelmien mukaan. Lauantaina oltiin Forssassa näytelmissä, koko kesäkuun on satanut, mutta onneksi edes tuolle näyttelypäivälle siunaantui aurinko taivaalle.
Sain kaverini matkaseuraksi ja apukädeksi, eikä tarvinnut taas matkaa taittaa yksin. Minttu ei yhtään digannut näyttelypaikasta, mutta onneksi se osaa kehään mennessä rauhoittua ja olla edukseen.
Tälläkertaa omistaja ei ollut trimmannut koiraa kaljuksi, eikä syöttänyt läskiksi ja muutenkin Minttu liikkui reippaasti ja esiintyi iloisesti, meillä oli kehässä oikeesti kivaa! :) Siinävaiheessa, kun tuomari juoksutti meitä ainakin viidennen kerran kehää ympäri, tiesin että ei sieltä mitään titteleitä napsahda ja EH.na ulos. Olin niin pettynyt ja koko näyttelytouhu alkaa tuntua ihan suoraansanottuna tosi perseeltä, viikonlopusta toiseen ne samat tietyt koirat kiertää näyttelyitä ja ovat suurinpiirtein automaattisesti jokaisella tuomarilla ne suosikit, no elämä on kovaa.
Junnunarttujen kohdalla selvästikin tuomarit suosii niitä valmiita koiria, miksi? Junnu koiran ei kuulu olla valmis liian aikaisin ja tästä on ollut paljon puhetta ja keskustelua myös jalostuksen kannalta.
Mintun arvostelu oli jokatapauksessa hyvä, hyvin kehittynyt koira, mutta sivuliikkeeseen olisi kaivannut vähän lisää ulottuvuutta...Mitä?! No meillä on nyt aikaa tässä kuukausi miettiä sitä ulottuvuutta koko koiraharrastuksen osalta, Roosasta ei ole kuin sohvalle ja Minttua ei vaan kiinnosta. Lähdin hakemaan motivaatiota ja ulottuvuutta koirakoutsin tokotreeneistä ja tänään on teoriakerta, ensiviikolla sitten pääsee treenaamaan koiran kanssa. Olemme myös palanneet taippari treenien pariin ja hakuruutua tehdessä koira katsoi taakseen, että no tuleppas nyt ihan ite keräämään ne damit, käveli damin ohi ja katsoi uudelleen, että tuletkos nyt noutamaan. Onneksi treeniporukka on kannustavaa, eikä sen häävimmin kyllä mene muillakaan, nyt pitäisi vaan saada hommasta hauskaa ja ihan luvan kanssa saimme leikittää Minttua dameilla, mikä on vähän tuonut jo draivia noutoon.
Seuraavat näyttelyt on sitten elokuussa ja Rosa on ilmoitettu Valkeakoskelle, josko vaan saan jonkun apukäden mukaan, kun kehät todennäköisesti on aika päällekkäin. Noi collietkin on niin valtavan suuria nykyään, että ei meidän ruipelolla taida mitään mahkuja olla, sentään Rosalla on nyt turkki päällä, joten kokeillaan :D Mikäli haluatte näyttelymenestystä, niin suosittelen hankkikaa uroskoira ja sellainen rodun edustaja mikä ei ole yhtä suosittu, kuin collie tai kultainennoutaja.
Kommentti kentässä lisää aiheeseen liittyviä mietteitä... Myös mietteitä muualta
Sain kaverini matkaseuraksi ja apukädeksi, eikä tarvinnut taas matkaa taittaa yksin. Minttu ei yhtään digannut näyttelypaikasta, mutta onneksi se osaa kehään mennessä rauhoittua ja olla edukseen.
Tälläkertaa omistaja ei ollut trimmannut koiraa kaljuksi, eikä syöttänyt läskiksi ja muutenkin Minttu liikkui reippaasti ja esiintyi iloisesti, meillä oli kehässä oikeesti kivaa! :) Siinävaiheessa, kun tuomari juoksutti meitä ainakin viidennen kerran kehää ympäri, tiesin että ei sieltä mitään titteleitä napsahda ja EH.na ulos. Olin niin pettynyt ja koko näyttelytouhu alkaa tuntua ihan suoraansanottuna tosi perseeltä, viikonlopusta toiseen ne samat tietyt koirat kiertää näyttelyitä ja ovat suurinpiirtein automaattisesti jokaisella tuomarilla ne suosikit, no elämä on kovaa.
Junnunarttujen kohdalla selvästikin tuomarit suosii niitä valmiita koiria, miksi? Junnu koiran ei kuulu olla valmis liian aikaisin ja tästä on ollut paljon puhetta ja keskustelua myös jalostuksen kannalta.
Mintun arvostelu oli jokatapauksessa hyvä, hyvin kehittynyt koira, mutta sivuliikkeeseen olisi kaivannut vähän lisää ulottuvuutta...Mitä?! No meillä on nyt aikaa tässä kuukausi miettiä sitä ulottuvuutta koko koiraharrastuksen osalta, Roosasta ei ole kuin sohvalle ja Minttua ei vaan kiinnosta. Lähdin hakemaan motivaatiota ja ulottuvuutta koirakoutsin tokotreeneistä ja tänään on teoriakerta, ensiviikolla sitten pääsee treenaamaan koiran kanssa. Olemme myös palanneet taippari treenien pariin ja hakuruutua tehdessä koira katsoi taakseen, että no tuleppas nyt ihan ite keräämään ne damit, käveli damin ohi ja katsoi uudelleen, että tuletkos nyt noutamaan. Onneksi treeniporukka on kannustavaa, eikä sen häävimmin kyllä mene muillakaan, nyt pitäisi vaan saada hommasta hauskaa ja ihan luvan kanssa saimme leikittää Minttua dameilla, mikä on vähän tuonut jo draivia noutoon.
Seuraavat näyttelyt on sitten elokuussa ja Rosa on ilmoitettu Valkeakoskelle, josko vaan saan jonkun apukäden mukaan, kun kehät todennäköisesti on aika päällekkäin. Noi collietkin on niin valtavan suuria nykyään, että ei meidän ruipelolla taida mitään mahkuja olla, sentään Rosalla on nyt turkki päällä, joten kokeillaan :D Mikäli haluatte näyttelymenestystä, niin suosittelen hankkikaa uroskoira ja sellainen rodun edustaja mikä ei ole yhtä suosittu, kuin collie tai kultainennoutaja.
Kommentti kentässä lisää aiheeseen liittyviä mietteitä... Myös mietteitä muualta
Lohduttavaa lukea sun mietteitä, sillä mun tuntemukset kehästä lähdettäessä oli täysin samanlaiset kuin mitä kuvailet. Tähän asti olen hakenut tsemppiä "menestymättömyyden vastapainoksi" koiran iloisuudesta ja innokkuudesta, mutta täytyy myöntää, että lauantain jälkeen oli todella vaikeaa.. Samat junnukoirat vetää kaikilta tuomareilta kärkisijat, eikä meillä hitaasti kehittyvillä taida olla mahkuja. Meillä nimenomaan ei oltu vielä kehitytty, vaan meillä tarvitaan aikaa. Muuten laatuarvostelu oli ihan hyvä. Ja ymmärrettävää tämä onkin, että junnunarttu tarvitsee aikaa, mutta jos toiset samanikäiset, jo valmiiksi kehittyneet vetävät aina ohi, niin motivaatio katoaa aika pian...
VastaaPoistaMeillä on vielä 3-4 näyttelyä ennen Maailman Voittajaa (en vielä tiedä ilmoitanko meidän SNJ:n päänäyttelyyn) ja MV:n jälkeen sitten päätän, jäämmekö näyttelytaolle kehittymään vai miten tämän harrastuksen kanssa käy.
t.Anne
Kiitos kommentista ja mietteistä :) Meillä on vesilahden ryhmis ainoastaan ennen MV.n näyttelyä, mutta ehkä koiralle pieni tauko tekee hyvää, sillä selvästi on joku ikäkriisi menossa hih. Olen lukenut jalostuksen tavoiteohjelmaa (kultaisennoutajan) ja myös siinä on huolenaiheena se, että tuomarit palkitsevat ja suosivat liian valmiita juniori ja nuoria koiria, kasvattajat seuraavat tätä trendiä ja liemessä ollaan, kun suht. iso ja raskas, hitaasti kehittyvä koira onkin jo alle vuodenikäisenä sitä mitä sen pitäisi olla 2-3 vuotiaana. Siitähän ei todellakaan seuraa mitään hyvää, eikä omasta mielestäni kultaisennoutajan käyttökoirana tulisi olla liian iso ja raskas. Samalla myös kultaisennoutajien näyttelytilastoa pitäisi saada "kasvatettua" ja enemmän rodun harrastajia näyttelytouhuun mukaan, mutta fakta on se, mitä jo yllä kirjoitinkin, nyhdetään rahat ja palkitaan niitä tiettyjä koiria näyttelystä toiseen. Onko asia tosiaankin niin, että tästä maasta ei löydy kuin nuo muutaman rodun edustajat jotka tosiaankin edustavat sitä "täydellistä" kultaistanoutajaa.
VastaaPoistaSuomessa tilanne on tämä ja monet ovatkin vähin äänin siirtyneet baltian maihin kiertämään näyttelyitä ja itse olen jo pikkuhiljaa reissua sinne suunnitellut, mikäli talous antaa myöden. Mikäli kiinnostusta tehdä näyttelyreissua viroon tmv, niin ainahan porukalla on kivempi reissata. :)
Olen aina avoin reissuehdotuksille, jos hyvä näyttelykombo löytyy naapurista. :D Mielenkiintoistahan se olisi käydä nekin mittelöt tsekkaamassa.
VastaaPoistat.Anne